Kaikki sanat © Ilja Karsikas
(2006)
Harhaan
Satamassa
Suit sait
Kahden valtakunta (2005)
Kaunein unesi
Sataa niin
Levoton
Ikuinen yö
Tänä iltana
Viimeinen
Sanansaattaja
Maagiset kirjaimet (2002)
Vain unissani
Gnu
Tyhmä lapsi
Et saa unohtaa
Jätin taakseni
En tahdo lähteä
Prinsessa
Marian valinta (1999)
Aalloissa
Kuumaa punaista hehkuvaa kultaa
maaksi muuttuvan lehtien nään
Multaan upotan, kasvoni painan
pitkään mietin: Tähänkö jään
Harmaista varjoista armaani huokaa:
Kiirehdi rakkain, luokseni jää
Maa on jo autio, kylmä ja kuollut
ei saa haaskata hetkeäkään
Niin kauas oon nyt kulkenut harhaan
en kääntyä voi, en nääntyä saa
Yksi vain mua odottaa
Ruskean sadoissa sävyissä hohkaa
vaipuu vihreä taas unholaan
Riitteessä lammet, ratisee maa
lunta vain pelkään, oi armahtakaa
Rautaista rataa, tomuista tietä
seuraan taas, ne mua johdattaa
Vaan kuka mua hoivaa, kun en enää jaksa
auringonlaskuunkaan ratsastaa
Kun pysähdyn luona valkean virran
kaivan kuvan taskusta
Ei muuta ole muistona
ei turvana
Niin kauas oon nyt kulkenut harhaan
en kääntyä voi, en nääntyä saa
Yksi vain mua odottaa
Kauan seisot satamassa
Yöhön asti odotat
Luulet näkeväsi valot
laivan kotiin saapuvan
Harhaa, huomaat
haaveesikin haudataan
kuulet lokkienkin sulle nauravan
Ladadaadadadaa...
Turhaan painat huules
nenäliinan kulmaan
otsas ikkunaan
ei satamaasi saavu se laiva enää koskaa
ei koskaan
Kuulet huhuja ja tarinoita
joita merimiehet kaukomailta kantava
Tyttöset vain päätään puistavat
Eikä kukaan muista,
kuinka syvään merivirtaan
vajosi se laiva lasteineen
Ladadaadadadaa...
Turhaan painat huules
nenäliinan kulmaan
otsas ikkunaan
mä vajonnut oon pohjaan
kanssa valaan sen, valkoisen
Rauhan löysin ikuisen
Turhaan painat huules
nenäliinan kulmaan
otsas kylmään ikkunaan
ei satamaasi saavu se laiva enää koskaa
ei koskaan
Turhaan painat huules
nenäliinan kulmaan
otsas ikkunaan
mä vajonnut oon pohjaan
kanssa valaan sen
valkoisen
Etkö koskaan pelkää
Suit sait, suit sait
Niin helposti ja arvaamatta
Ei ei ei ei ei ei ei
en uskalla ajatella sellaista
Ei ei ei ei ei
en tahdo edes ajatella sellaista
Suit sait, suit sait
Niin helposti ja arvaamatta
Silti niin käy joka päivä
muille ja unohdetuille
Suit sait, suit sait
Niin helposti ja arvaamatta
Sulle voisin antaa
Kaiken, mitä maa päällään kantaa
Kuun ja tähdet, onnen ikuisen
Mutta saat vain pienen lupauksen
Olisin kaunein unesi
Tyyny, johon painat pääs
Kun maailma huokaa
Sua niin itkettää
Olisin sateenvarjosi
Pelastus myrskyisen sään
Se auringonsäde, joka sinut herättää
Jos et siihen tyydy, ei voi mitään
Saat jäädä yksin itkemään
Sua rakasta ja lupaan piirittää
Kunnes et mitään muuta nää
Olen kaunein unesi
Tyyny, johon painat pääs
Kun maailma huokaa
Sua niin itkettää
Olen sateenvarjosi
Pelastus myrskyisen sään
Auringonsäde, joka sinut herättää
Sataa niin, että on vaikea hengittää
Ja on selvää, etten mitään mä nää
Poljen vasten, läpi lätäköidenkin
Pyörä huutaa, mutta kulkee kuitenkin
Kylmät väreet kulkee pitkin selkää
niin kuin silloin aikoinaan,
Kun olin ensimmäistä kertaa kanssasi suihkussa
Vilustuin ja pääsin sänkyyn lämpimään
Enkä herää tänäänkään,
jään tyttöni viereen lepäämään
Sänky haisee kuumeiselle ruumiilleni,
kun liimaudun selkääsi
Pyörin rauhattomana, enkä unta saa
Sataa taas
On vaikea hengittää
Mutta sua seuraan, kun nouset sängystä
Kylmät väreet kulkee pitkin selkää
niin kuin silloin aikoinaan,
On ihanaa olla kanssasi jälleen suihkussa
Tyttö niin kaunis nuori ja levoton
Tyttö niin kaunis nuori ja peloton
Pakko suudella on
Muttet sydäntään sä voi omistaa,
häntä kutsuu joku muu
Et kuunnellut, kun sanoi isäsi:
”Suojele sieluasi, sulje silmäsi.
Minä olen nähnyt tämän, poikani. Pidä varasi.”
Ja kun sängyssäsi pyörit ja pyörit,
mietit, missä on hän.
Minne kadonneet on kesäiset päivät,
romanttiset illat hämärät.
Sinisilmät, syvemmät kuin meret mustat
Aaltojen autioittamat.
Vain tämä yö meidät liittää,
ikuinen yö lähentää
Vain tämä tie on meille suotu,
hänet on minulle luotu, ei enempää
Aamu on tunnetusti niin kovin lohduton
Kun herään, hän unen maahan jää
Hänet on minulle luotu, ei enempää
Jokainen yö hieman lämmittää
Olen turvassa vain sun sylissäsi
Suojassa vain vartalollasi
Turvassa kahden valtakunnassa
Voittamaton sen muistoissa
Näen unta, että minut murskataan
Ja kun herään, päivän pimeys lannistaa
Näen auringon, tähdetkin
Sinä tiesit, että niitä kaipasin
Linnunradan kutsuvan
Tähtisumun läpi tunnen suudelman
Ja kun viimein nukahdan
Kuulen sinun kuiskaavan:
”Auta mua, kultasein, vielä huomenna”
Ja minut murskataan
Päivän pimeys lannistaa
Auta mua, kultasein,
vielä tänä iltana
Kaikkihan sen tietävät, kaikkihan sen näkevät
Kaikkihan sen tietävät: Välitän
Olkoon tämä siis viimeinen, jos tahdot niin
Ehkä toivoisit, että vaikenisin hetkeksi
Olkoon tämä siis viimeinen,
olkoon tämä siis viimeinen
Viimeinen, jos tahdot niin, Viimeinen,
Kaiken antaisin takaisin, jos vain pyytäisit
Kahdesti tai edes kerrankin
Olkoon tämä siis viimeinen, jos tahdot niin
Olkoon tämä siis viimeinen, jos tahdot niin
Viimeinen, jos tahdot niin
Olkoon tämä siis viimeinen, vain jos tahdot niin
Minä olen se
rakkauden ja huolen täyttämä poika,
joka tietää olevansa pyhän suojaama
elävä olento
ja enkelin kaltainen
hyvän ja kauniin sanan saattaja
Siivet kantaa mua, kun sua kaipaan
Ja siivet suojaa sua, kun suojaa kaipaat
Lumen valosta tiedän löytyvän täydellisyyden
Hyvän ja kauniin sanan saattaja
Kun selkää kivistää,
tiedän: siiventyngät kasvavat
Kun selkää pakottaa,
kivi veteen vajoaa
Ja jumala katsoo minua
ja nauraa.
Minä nauran hänen mukanaan
Vain unissani kuljen niitä katuja
Kuin vuosia sitten ja palaan luoksesi
Vain unissani annat anteeksi
Suutelet, etkä mua tahdo unohtaa
Et tahdo unohtaa
Vain unissani muistan sinun hymysi
Jokaisen katseen ja kauniit muotosi
Vain unissani on onni loputon
Mua suutelet, enkä sua tahdo unohtaa
En koskaan unohtaa
Vain unissani
Sinut saatan unohtaa
Siitä kauan aikaa on, kun viimeksi kohdattiin
Sä savannilla riensit,
mä sua tuijotin hämmästynein katsein.
Sä minut lumosit.
Takaa vuosien ja unohduksen palaat tajuntaani
Nyt muistan taas ne maagiset kirjaimet
Kaikuu kaunis nimesi mielessäni
On sielussa aukko, joka sua odottaa
Tää tyhjyys pakottaa,
tahdon nimeäsi huutaa uudestaan
Kun olen täällä taas, tahdon sua jälleen rakastaa
Siis kuule mun kutsuni, kuule kutsuni
Nyt muistan taas ne maagiset kirjaimet
Yhdessä elimme, rinnatusten kävelimme
Mutta elämä erottaa vahvemmin kuin kuolema
Oli ihanaa syntyä uudestaan
Mutta miksen voinut vierestä sun herätä
Tässäkin on hyvä,
mutta sua kaipaan ja sua kutsun taas
Kun muistan taas ne maagiset kirjaimet
Olin avuton, epätoivoinen
epäröin ja astuin harhaan
Uudestaan ja uudestaan
sanoit mulle: et opi koskaan
Sukat risaiset, polvet ruvella
Ja parransänki kasvoi kasvamistaan
Sä kerroit mulle:
Et lapsi ole enää varmaan
Olin avuton, epätoivoinen
epäröin ja astuin harhaan
Uudestaan ja uudestaan
sanoit mulle: et opi koskaan
Olin kohtuuton, epäluuloinen
Itsekäs tyhmä lapsi
Myönnän virheeni, pyydän anteeksi
Kasvan aikuiseksi
Puhuit rakkaudesta,
mutten ymmärtänyt sanaakaan
Olit liian kaunis
Kuin vierasta unta silloin katsoin,
kun olin kanssasi
Kunpa olisin nähnyt, sen mitä näen nyt
Kun olet sydämeni vienyt
Vaikka matkasi on raskas, et saa luovuttaa
Tai menetät kaiken
Et saa unohtaa
Elämä kaikkoaa, intohimo katoaa
Mutta se maisema palaa tajuntaan
Et saa unohtaa
Et saa mitään unohtaa
Vasta kun tunnet viiman vasten kasvoja,
Ymmärrät olevasi elossa
Silmäsi painuvat, tahdot jäädä nukkumaan
Mutta maailma vie sut mukanaan
Etkö osaa vai etkö uskalla pysähtyä
Edes hetkeksi uneksimaan
Katso niin ymmärrät: maailma pysyy paikoillaan
Et saa unohtaa
Et saa mitään unohtaa
Et saa unohtaa
Jätin taakseni kaupungin sen
jossa kerran olin onnellinen
Viisi vuotta tuntuu tuhannelta
mutta se päivä on kuin eilinen
Jos nyt näkisin kasvosi sun
Tietäisin kuinka paljon on unohtunut
Paljon muuttunut minussa on
Mutta kaipuuni yhä koskematon
Kivitalot kasvaneet
Niityt ja auringon peittäneet
Jos nyt kuulisin naurusi sun
Tietäisin kuinka paljon on unohtunut
Mutta ehkä on parempi niin
Että muistot vaihtuvat unelmiin
Hiljainen tyttö laulaa itsekseen
Yksinäinen isä selaa tyhjää osoitekirjaa
Kaunis äiti meikkaa
Koko illan ja aivan turhaan
Hiljainen tyttö haaveilee
Puhelinkin soi, mutta kukaan siihen ei vastaa
Tiedän: jossain se poika odottaa
Ja kanssani vielä laulaa
En tahdo lähteä
Sänkyyn mä jään, sun vierees lämpimään
En tahdo lähteä
Naurakoot vaan, mä jään nukkumaan
Isä tuijottaa tv-elokuvaa
Äiti pesee meikit, menee nukkumaan
Hiljainen tyttö pelailee
Sulkee verhot, salaa hymyilee
En tahdo lähteä ulos juhlimaan
Soitelkoot vaan, mä jään nukkumaan
En tahdo lähteä
Syliis käperryn
Naurakoot vaan en sinuun kyllästy
En tahdo lähteä turhaa juhlimaan
sänkyyn mä jään, sun vierees, lämpimään
En tahdo lähteä
Syliis käperryn
Naurakoot vaan, en sinuun kyllästy
Uskalsit lähteä ilman vankkureita
Jätit kotisi, kaikki aarteesi
Hyvästelit kuninkaan, kuningattaren nukkuvan
Suljit ovet, portitkin
Yöhön livahdit
Oi prinsessa, miksi kotoa karkasit
Halkeilleilla muureilla itkevät sotilaat
Ympärillä kaupunki sumuun katoaa
Vanhempasi istuvat valtaistuimillaan
Katsovat toisiaan, eivät sano sanaakaan
Kun tulet takaisin, kohtaat kuolevan kaupungin
Oi prinsessa, miksi koskaan kotoa karkasit
Minne prinssisi katosi, sen sinä tiedät vain
Mutta sisälläsi siemen on kaikkein arvokkain
Kun tulet takaisin, kohtaat nukkuvan kaupungin
Oi prinsessa, vain sinä voit sen herättää
Raskaiden vällyjen alla
olet niin lämmin ja hento
Huokaus hiljainen kuuluu kuin kuiskaus
kun sängylles istun
Tule peiton alle, tule mukaan aaltoihin
Meren aaltojen alla on
kotini rauha ja leuto tuuli
huultesi pehmeä polte
ja hukkuneen väsynyt katse
Tule tule tule tänne
älä pelkää
Tule syvemmälle
kuuntele vielä
tää viimeinen unilaulu
Sinä naurat ja pyörität päätä
Minä olen jo sulaa jäätä
Ei ei ei, kohta nousta täytyy
mutta hetkeks vielä jään
Tule tule tule tänne
älä pelkää
Tule syvemmälle
kuuntele vielä
tää viimeinen unilaulu
Suljet silmäni ennen kuin herään
Oi, nuo valot sisääni kerään
Olen kotona taas
en enää nousta saa
Tule tule tule tänne
älä pelkää
Tule syvemmälle
kuuntele vielä
tää viimeinen unilaulu